Oivariini

40-vuotias Valio Oivariini® juhli ystävyyden merkeissä Valkosaaren telakalla 13. kesäkuuta 2019. Paikalla oli 20 ystäväparia, jotka pääsivät nauttimaan ihanasta illasta yhdessä pöydässä ja herkuttelemaan kesäisillä ruoilla. Videolla tunnelmia illasta ja ystäväparien tarinat löytyy alta.

Kesä on oivallista aikaa ystävyydestä nauttimiselle maistuvien ruokien merkeissä. Inspiraatiota ruokapöytään löydät alla olevista resepteistä, joita juhlissakin maisteltiin.

Valio Oivariini® tarina

Lue tarinoita ystävyydestä:

Timo & Hanna

Tapasin Hannan teinivuosinani siskojeni kautta ja olemme henganneet paljon nuorena. Olemme tehneet yhdessä kreisejä juttuja ja kokeneet paljon kaikenlaista elämässä. Olimme jopa joskus seurustelleet mutta sitä kesti jotain viikon ja huomasimme vain, että olemme hyviä kavereita toisillemme. Jossain vaiheessa pidimme hieman harvemmin yhteyttä muttei yhteyden ja hauskanpito koskaan ole loppunut. Jossain kohtaa sain kerrottua pitäväni pojista ja tilanne muuttuikin niin, että Hannasta tuli paras ystäväni❤️

Saara & Lintsi

"Me ollaan oltu aina ystäviä, en edes muista hetkeä, kun ystävystyimme. Asuimme ensimmäiset 10 vuotta kymmenen metrin päästä toisistamme ja päivittäin juoksimme pihamaan poikki hakemaan toista leikkimään. Jonkin ajan kuluttua ystäväni muutti tien toiseen päähän, mikä tuntui melkein maailmanlopulta – olihan hän niin kaukana." Näytä lisää

Kävimme myös samaa koulua, tosin eri luokkaa, sillä Lintsi on minua vuotta vanhempi. Kuljimme aina yhdessä kouluun, minä tosin olin aina vain myöhässä... Onneksi Lintsi oli kärsivällinen. Kävimme myös samoilla balettitunneilla 11 vuoden ajan. Harrastimme myös iäisyyden pituisia kävelylenkkejä ja rakentelimme kaikenlaisia ihme kötöstyksiä liikkuaksemme nopeammin paikasta toiseen. Lopulta rakennelmamme tekivät siitä vain hitaampaa :D. Meillä oli myös yhteiset viholliset, esimerkiksi naapurin pojat. Rakensimme heille joka kesä ansoja, mutta harmiksemme saimme vain ruohonleikkaajan ajamaan kaivamiimme kuoppiin. Nukke- tai barbileikkejä ei myöskään sovi unohtaa, eikä leikkimökeissä vietettyjä kesäpäiviä. Heinäkuussa Lintsi on menossa naimisiin ja olen hänen kaasonsa. Tuntuu hullulta. Vastahan olimme kymmenen vuotiaita. Toivoisin voivani tarjota hänelle matkan Oulusta tänne Helsinkiin ja vievän hänet tälle ystävien illalliselle vielä hetkenä, jona hän on vielä niin sanotusti vapaa. Näemme nykyisin sen verran harvoin, että pienetkin hetket hänen kanssaan ovat kultaa. Suurimmat yhteiset herkkumme ovat olleet jäätelöt kautta aikain. Joka kesä koulun loputtua pyöräilimme ostarille hakemaan lempijädet. Se oli varma kesän alkamisen merkki.

Iina-Laila & Linda

Ystävyytemme alkoi yhteisen kaverimme häissä 3. tammikuuta 2015. Olimme aiemmin tienneet toisemme koska olemme yhteisen kaverimme lapsuudenystäviä. Tavattaessa ensimmäistä kertaa näissä häissä, meillä synkkasi heti. Koin silloin jo, että tästä tulee todellinen ystävyys. Lindan kanssa on helppo puhua syviä ja aina kun näemme, nauramme paljon ja se on parasta! Ja vaikka Linda asuikin Ruotsissa, kävin siellä moikkaamassa häntä ja pidimme satunnaisesti yhteyttä. Nyt kun Linda asuu Suomessa, meistä on tullut entistä läheisemmät ystävät. Näytä lisää

Me rakastamme yhdessä ruokaa, ruoan laittoa yhdessä tai kun näemme mennään ulos syömään. Kummallekin on tärkeää ruoan puhtaus ja lähiruoan suosiminen. Ystäväni koki todella ikävän kokemuksen tuossa hetki sitten, ja tämä yllätys olisi mitä parhain. Ylipäätänsä tykkään yllättää ihmisiä ja etenkin Lindalle tämä olisi mitä loistavin. Ystävyys ei todellakaan tarkoita, että täytyisi olla päivittäin tekemisissä, juuri silloin kun näemme niin jatkamme siihen mihin jäimme. Hän on minulle niin rakas! Ensimmäinen yhteiskuvamme on kyseisistä häistä ja toinen tuossa reilu kuukausi sitten kun viimeksi tavattiin. Hauskaa on se että olen kummassakin oikealla ja Linda vasemmalla.

Nina-Maria & Eva

"Meidän ystävyytemme alkoi 20 vuotta sitten. Seurustelin hänen serkkunsa kanssa ja liikuttiin paljon yhdessä. Meidän matkan varrella on tapahtunut vaikka mitä. Meidän road tripit on ollut mahtavia: navigaattori on näyttänyt minne pitää mennä, mutta silti olemme eksyneet jotenkin hassusti. Illanvietot ovat venyneet aamuviiteen saakka, minkä jälkeen ollaan mietitty miten päästään kotiin, kun taksit täällä ei kulje niin kuin keskustassa. Mutta parasta on meidän lapset. Kun tulin raskaaksi, hän ilmoitti 6 viikkoa myöhemmin, että niin on hänkin. Esikoisemme syntyivät niin, että heillä oli vain 6 viikkoa välissä. Niiden kanssa tehtiin paljon ja oltiin paljon yhdessä. Toisilla lapsillamme on vain 4 viikkoa välissä. Siis ollaan hyvin tiivis paketti. Lapset tulee hyvin toimeen keskenään ja me äidit saadaan ”rauhassa” jutella keskenämme. Hän on vaan niin hyvä ystävä, että haluaisin jotenkin näyttää se hänelle."

Heikki & Julius

Tapasimme Juliuksen kanssa ensimmäistä kertaa Töölön uimahallilla Helsingissä v. 2007. Minä olin siellä töissä uimavalvojana ja Julius tuli haastattelemaan minua työstäni, joka oli osana hänen uimavalvojakurssia. Tuntui kuin olisimme olleet ystäviä jo kauan en ole ikinä aikuisiällä tuntenut vastaavaa. Kävi ilmi, että olemme syntyneet samana päivänä 9.6 minä v. 1984 ja Julius v. 1987 olemme kumpikin siis eloisia kaksosia ja ehkä juuri siksi tunnemme veljellistä rakkautta! Näytä lisää

Vuosi tapaamisestamme muutimme kimppakämppään Töölööseen, koska olimme tässä vaiheessa nuoria poikamiehiä. Makumuistoja on todella paljon, koska itse olen käynyt ravintolakoulu perhon ja pidän itseäni valistuneena gastronomian harrastajana Julius taas halusi oppia kokkaamaan, koska tiesi, että hyvä ruoka voisi olla tie naisen sydämeen. Itse olen kotimaisuuden kannattaja ja olen aina ostanut valion loistavia tuotteita. Nykyjään teemme Juliuksen kanssa kerran kesässä mökkireissun mökilleni Etelä-Päijänteelle, jonka ykkösjuttu on paistaa ahvenfileet reilussa Oivariinissa kera uusienperunoiden, nauttia elämästä ja kohottaa malja ystävyydellemme! Nykyjään Julius asuu Tampereella ja emme näe tarpeeksi usein siksi haluaisin yllättää Juliuksen tällä tavalla ja nauttia hyvästä ruuasta rakkaan ystäväni kanssa 13.6!

Pia & Jessika

Jessika on ihminen, joka aina huolehtii että kaikilla on hyvä olla. Ystävänä Jessika on luotettava ja kertoo aina rehellisen mielipiteen. Haluaisin tarjota tämän palkinnon Jessikalle sillä hän tekee aina herkulliset ruokamme ja minä taas olen maailman surkein kokki. Kerrankin hänkin saisi itse nauttia päivästä, sillein että ei tarvisi miettiä muiden tarjottavia ❤️

Ella & Jossu

Tapasin Jossun ala-asteen toisella tai kolmannella luokalla. Olimme tämän vannoutuneen heppatytön kanssa aluksi vain tuttavallisia kavereita, kunnes yhteisten juttujen myötä ystävyytemme alkoi syventyä. Jossusta tuli pian lähin ja tärkein ystäväni, jonka kanssa jaoimme kaiken elämästämme, liftasimme teineinä pitkin Suomea ja karkasimme juhliin, kun äitiemme silmät välttivät. Muistan erityisesti hetket Jossun keittiönpöydän ääressä, kun joimme vuoroin teetä ja kahvia, väänsimme Domino-keksejä puoliksi ja ratkoimme 15-vuotiaan tietämyksellämme maailman solmuja. Jossu on pysynyt vierelläni koko tämän 18-vuotiaan taipaleemme ajan. Nykyään hän inspiroi minua rohkeudellaan, itsevarmuudellaan, ymmärtäväisyydellään ja vankkumattomalla tuellaan, jota hän muille jakaa omista elämänsä koukeroista huolimatta. Ystävyytemme on minulle kaikki kaikessa, ja usein ajattelen, että haluaisin antaa jotain takaisin.

Shanti & Kiia

Tapasimme ystäväni Kiian kanssa 13 vuotta sitten yhteisessä työpaikassani Lappeenrannan Prismassa. Nuorena jaksettiin juhlia yön pikkutunneille asti ja painaa seuraava päivä töissä viereisillä kassoilla. Noihin vuosiin mahtuu monta jaettua murhetta poikaystävistä ja pitkiä öitä loputtomasti jutellen. Nykyisin asutaan eri kaupungeissa ja perhettäkin on siunaantunut. Silti aina löytyy aika maraton puheluille ja viikonloppuvisiiteille. Yhteinen makumuistomme on Lappeenrannan sataman torilla lukuisan kerran nautitut paikalliset herkut atomit ja vedyt aidolla voilla.

Jutta & Marika

Marika muutti 4-vuotiaana naapuriimme maalle. Meillä on vain vuoden ikäero. Olemme käyneet samat koulut aina yläasteelle saakka. Tämän jälkeen tiemme erosivat muutamiksi vuosiksi, mutta nyt viimeiset 3,5 vuotta olemme olleet todella läheisiä ja lapsemme ovat keskenään kuin sisaruksia. Teemme yhdessä reissuja, käymme syömässä, leikkipuistoissa, uimassa, laivalla yms. Viime kesän kohokohta oli yhteinen telttaretki joka oli hieman erilainen, kun ei ollutkaan syötävää tarjolla suoraan jääkaapista. Rakkaat makumuistot ovat ne yhteiset herkuttelut. Molemmille maistuu lähes kaikki makea

Ritva & Taina

Ystäväni Taina ja hänen perheensä pelasti lapsuuteni. 10 vuotiaana olin ujo sulkeutunut runotyttö, jonka perhe kamppaili monien ongelmien kanssa. Olimme juuri muuttaneet Klaukkalaan ja aloitin uudessa koulussa. Taina kirjaimellisesti otti minut siipiensä suojaan. Äitini oli sairastunut vakavasti ja yritti selviytyä kolmen lapsen kasvatuksesta, kun isäni huiteli maailmalla. Olin kuin kulkukissa, ilman sääntöjä ja tapoja. Joskus myös ilman ruokaa ja vaatteita. Taina oli elämässäni se hyvä. Ilo, leikki, turvallisuus, syntymäpäiväjuhlat, uintiretket, yökyläilyt, iltatee-hetket, sunnuntailounaat, maksamakkara-leivät, kotijäätelö, nekut, kaikki tulivat elämääni Tainan kautta. Näytä lisää

Tainan perhe asui järvenrannalla huvikumpumaisessa talossa. Minäkin lähes asuin siellä. Enkä koskaan tuntenut itseäni vähempiarvoiseksi. Tainan sydämessä ei ollut tilaa yhdellekään arvostelevalle ajatukselle. Kun äitini menehtyi ollessani 13 vuotias, tiemme Tainan kanssa erkanivat. Perheemme jakautui ja muutin enoni perheeseen. Tapasimme nuoruudessamme edelleen silloin tällöin uintiretkillä. Tapasimme myös nuorina äiteinä muutamia kertoja. Mutta oikeasti olemme löytäneet toisemme uudelleen vasta viitisen vuotta sitten, nyt jo yli viisikymppisinä. Minä en ole enää se reppana mutta yhteytemme on pysynyt samana. Se olikin ihmeellinen löydös! Miten voi olla niin hauskaa jutella taas kaikesta. Se dynamiikka joka toimi silloin lapsuudessa, toimii edelleen. Kun katson häntä, näen hänet siellä aurinkoisella laiturilla hihkumassa pisteitä hyvin suoritetusta sukelluksesta. Kiitos kaikesta ystäväni Taina.

Joanna & Vera

Ystävyytemme alkoi noin 9 vuotta sitten, kun olimme samalla leirillä leiriläisinä. Ensin meistä tuli vain kavereita, mutta myöhemmin aloimme viettämään aikaa enemmän ja enemmän. Ennen muuttoani 170 km päähän hänestä vietimme melkein kaikki päivät yhdessä, raskain aika oli viime maaliskuussa, kun hän oli kaksi kuukautta vaihdossa Kiinassa, olin häntä vastassa lentokentällä. Näytä lisää

Meitä yhdistää rakkaus ruokaan ja musiikkiin, yhteinen kappaleemme on Tina Turnerin The Best ja aina kun näemme, niin syödään jotain yhdessä (yleensä jotain kunnon kotiruokaa ja saaristolaisleipää Oivariinin pehmeästi levittyvän kanssa), kun se on sellainen mitä molemmat tykkää tehdä. Meille molemmille on tärkeää, että toinen on elämässä mukana mahdollisimman paljon ja se että Vera kertoi odottavansa tulevaa kummilastani ensimmäisenä minulle kertoo jo paljon ystävyydestämme. Meillä on monta vuotta takana ja monen monta vuotta vielä edessä. Viime kesänä kävimme pitkän harkinnan jälkeen ottamassa ystävyyttämme kuvaavat tatuoinnit, hän on minun Nasuni ja minä hänen Nalle Puh.

Sanna & Mirva

'Vuosi oli 1976 ja pasilaan valmistui kaksi suurta kerrostaloa. Taloihin muutti viidenteen kerrokseen meidän perhe ja kymppiin Mirvan perhe. Pihalla oli suuri hiekkalaatikko jossa minäkin Mirvan kanssa tutustuttiin. Kasvettiin yhdessä yhdessä tarhalaisista koululaisiksi. Samalla luokalla ekaa luokkaa taaperrettiin. Sitten tapahtui kummia, tokan luokan hiihtolomalla. Meidän perhe muutti itä-helsinkiin. Toisaalta se ei haitannut koska vanhemmat kuskasivat meitä kylään toistemme luokse.' Näytä lisää

Sitten tapahtui taas kummia. Mirvan perhe muutti porvooseen. Tämäkään ei kyllä haitannut koska vanhemmat kuskasivat meitä taas edestakaisin. Kasvettiin lisää tuli nuoruus ja aikuisuus. Naimisiin mentiin ja kaasoiltiin toisillemme. Minulle ei lapsia tullut mutta Mirvalle kaksin kappalein. Minun pömpylä ja pimpula, kuin omat lapset. Tällä hetkellä asumme 9 kilometrin säteellä toisistamme ja edelleen Mirva on mun rakkain bestis. Tälläinen on meidän tarina yli 40 vuoden aikana lyhennettynä. Toivon edelleen että se jatkuu vielä seuraavatkin 40 vuotta ja enemmänkin.'

Raili & Pekka

Kasvoin Kainuussa seitsemän lapsen katraassa. Elämä ei ollut helppoa. Onneksi lapsuus oli suht onnellinen. Tapasin mieheni 15 vuotiaana ja se oli menoa. Menimme kihloihin ja naimisiin minun ollessa 17 v ja mieheni 20 v. Muutimme etelä Suomeen naimisiin menon jälkeen ja saimme kaksi lasta , tytär on nyt 37 v ja poika 50 v. Olemme nyt eläkkeellä ja vietämme talvet Kanarialla. Rakastamme luonnossa liikkumista ja se on helppoa Kanarialla. Tuo oivariini on meillä elämässä kovasti mukana, Suomessa sitä käytämme tietysti, mutta sitä raahataan Kanarialle monta pakettia myös. Voi sanoa, että mieheni tuli mieleen ystävistä ensimmäisenä, vaikka muitakin ystäviä on paljon. Suomessa meitä kolme naista kokoonnutaan noin kerran kuussa viettämään naisten päivää. Laitamme hyvää ruokaa ja nautimme kuohuvaa. Kanarialla on todella paljon ystäviä, heidän kanssaan tavataan, pelataan korttia ja nautitaan elämästä. Ystävät on elämän suola.

Tiina & Peppi

Tavattiin ystäväni Pepin kanssa 16 vuotta sitten yläasteen ensimmäisenä päivänä. Katseet kohtasi ja molemmat tunsi suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yhdessä tallattu kaikki nämä vuodet, on ollut kasvukipuja, mutta luja ystävyys pitänyt meidät lähellä. Edelleen jos mitään tulee soitan ja jaan asiat ystäväni kanssa. Peppi on osa perhettäni ❤️ Asia jossa on aina syytä juhlaan!

Varpu & Aada

Minun ja Aadan ystävyys alkoi facebook- julkaisun perusteella. Etsin itselleni matkaseuraa Naistenhuone nimisestä ryhmästä. Aadalle jäi ilmoituksestani mieleen kuvaus rempseä ja maalaisjärkinen, ja niin hän otti yhteyttä. Tiesin hänestä vain nimen ja iän, kun näimme ensimmäisen kerran . Tällä tapaamiskerralla ostimmekin jo lentoliput viikon päähän Sri Lankalle reppureissuun. Matkamme oli mahtava ja täynnä seikkailua. En olisi voinut kuvitella parempaa matkaseuraa. Aadalla ei huumori loppunut vaikka lentomme oli myöhässä 25 tuntia, jouduin sairaalaan ja suunnitelmat menivät välillä uusiksi. Ystävyytemme on jatkunut reissumme jälkeenkin vaikka välimatkaa on asuessamme eri puolilla Suomea. Aada on harvinaislaatuinen tapaus ja mahtava ystävä.

Hanna & Mia

Me ollaan tunnettu aina, siskoja kun ollaan. Pienenä leivottiin pullia ja sämpylöitä. Mialla oli jo sillon vähän hienostuneempi maku, mitä mulla. Mä söin voita suoraan paketista, ja Mia paistettua jauhelihaa suoraan pannulta. Ala-asteella miteltiin kokkisodassa, muistaakseni Mia voitti melkein joka kerta. Mä myönnän mun tappion nyt ylpeydellä: Mia, parempi kokki voitti. Mia on huippu tyyppi, joka on tosi avarakatseinen, huumorintajuinen ja sydämellinen ystävä. Musta tuntuu, että Mia monesti antaa sen läheisille enemmän, mitä ite saa, niin ystävyydessä kuin ruoassa. Mian jääkaapille saa aina mennä ja siellä on aina jotain, just mulle. Mä toivon, että mä voisin antaa siskona jotain myös Mialle. Mä en koskaan oppinu kunnolla leipomaan tai laittamaan ruokaa, mutta mulla on kauniita ajatuksia ja kiitollisuutta. Jos tekisin Mialle taulun niin siinä varmaan lukis että ”yksi ilo ja Mian tekemä ateria karkottaa sata surua”.

Anu & Anna

Ystävyytemme alkoi miestemme kautta 10 vuotta sitten. Meitä yhdistää äitiys ja erittäin vaikeat parisuhteet miestemme kanssa, jotka olemme kestäneet kuitenkin kaikki nämä vuodet. Olemme kokeneet hyvin vaikeita asioita ystävyytemme aikana mutta selvinneet niistä kaikista kerta toisensa jälkeen. Päällimmäisenä kuitenkin aina muistan kaikki ihanat hetket mitä olemme kokeneet yhdessä ❤️ Anna muutti opiskelemaan viime syksynä Helsinkiin ja tuntuu kuin minusta olisi lähtenyt puolet mukana, niin iso tuki ja turva hän on ollut minulle kaikkina hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Silloin kun näemme, harvoin, niin tapaamme aina ruoan äärellä. Kokkaamme yhdessä aina jotain uutta ja erilaista, Anna pitää huolen, että ruoka onnistuu, koska itse olen totaalisen surkea keittiössä. En voisi kuvitella ilman Annaa ja ruokaa ❤️

Katja & Hanna

Ystävyys alkoi yhteisellä pihalla 1986. Oltiin molemmat 2lk koulussa ja samalle luokalle päästiin heti jo seuraavana syksynä. Siitä alkaen erottamattomat. Koulumatkat kuljettiin aina yhdessä, harrastettiin samat lajit yhdessä. Koulun jälkee Syötiin Hannan vanhempien tuoretta leipäkoneella tehtyä leipää. Rippikoulu ja yläaste käytiin yhdessä läpi, tämän jälkeen tiet erkani koska elämän tavoitteet oli erilaiset. Tuli erilaiset ammattiopinnot ja lukiot. Välimatkaa tuli kun asuttiin eri kaupungeissa, mutta yhteys säilyi. Kirjoitettiin kirjeitä ja myöhemmin kun kännykät tuli niin soiteltiin. Aikuisina olemme saaneet olla molemmat lastemme kummeina. Nyt ovat lapset isoja koululaisia ja osa jo nuoria aikuisia. Olemme palanneet taas aikaan että tehdään asioita kaksin yhdessä. Meitä yhdistää kipinä matkusteluun ja kerran vuodessa tehdään reissu yhdessä. Vuosi sitten oltiin Oslossa ja kuukausi sitten Berliinissä. Ystävyys jatkuu… Ei lopu koskaan.

Suvi & Hanna

"Ystävyytemme alkoi hieman ennen kouluun menoa. Olin muuttanut pienelle kylälle, jossa ikäisiäni tyttöjä oli entuudestaan vain yksi: Hanna. Ensikohtaamistamme en muista, mutta äitini on kertonut, että Hanna oli tullut isänsä kanssa meille, tervehtimään kylän uusia asukkaita. Olimme kumpikin, minä ja Hanna vilkuilleet toisiamme, mutta sanaakaan emme ensikohtaamisella vaihtaneet. Tuosta ensikohtaamisesta on 25 vuotta – jonka aikana olemme mm. käyneet saman ala- ja yläkoulun, parikymppisinä asuneet samassa kaupungissa, olen ollut Hannalle kaasona ja olen hänen esikoisensa kummi. Monissa elämän käännekohdissa olemme olleet toistemme tukena." Näytä lisää

Luonteiltamme olemme kuin yö ja päivä, minä kovinkin rauhallinen, Hanna taas impulsiivinen. Nuorempana oli riitojakin, jotka loppuivat yhtä nopeasti kun alkoivatkin. Omat elämämme ovat menneet hyvin erilaisia polkuja - hyvänä esimerkkinä YO-päivänäni otettu yhteiskuva meistä, jossa minulla ylioppilaslakki päässä ja vierelläni Hanna viimeisillään raskaana. Vaikka luonteiltamme olemme vastakohdat, eikä elomme ole mennyt yhtään samalla syklillä, on ystävyytemme side pysynyt koko ajan vahvana ja pitää yhä edelleen lujana otteessaan. Mieleenpainuvimmat yhteiset makumuistot ovat ehkä alakoulun jälkeen Hannan luona välipalaksi syödyt voileivät - Oivariinilla, kinkulla ja tuorekurkulla, jonka päälle piti ripotella aromisuolaa! :D

Jesper & Henkka

Mun rakkain ystävä on Henrik Nylanden. Ollaan oltu parhaita kavereita 20 vuotta ja kaikki alkoi päiväkodissa. Me ollaan Henkan kanssa koettu vaikka mitä mutta parhaimpia muistoja on se kun ekan kerran tavattiin. Oltiin Näsin päiväkodissa ja siellä oli kiipeilyteline jonka kaikki halus aina vallata. Mä olin kukkulan kunkku ja Henkka oli kiipeemässä ylös. Näin saman tien että tossa on mun seuraava kunkku pari ja autoin Henkan ylös. Paiskattiin kättä ja sanoin ”ootko valmis pitämään tän telineen hallussa. Henkka sanoi tottakai oon. Siitä meidän ystävyys lähti ja nyt 20 vuotta myöhemmin ollaan edelleen parhaita kavereita. Mä asun Stadissa ja Henkka Kuopiossa. Puhutaan kerran kuukaudessa mutta mun kiireinen työ firman osakkaana ja Henkan lääketieteen opiskelut vien niin paljon aikaa ettei keretä kauheesti näkemään. Olis mahtavaa jos päästäis viettää frendinilta. Syömää hyvin, viettää aikaa toistemme kanssa!

Miia & Hanna

Meidän ystävyys on tehty maku muistoista, työskentelimme ja tapasimme siihen aikaan Helsingin melkeimpä kuumimassa meno ja ruoka mestassa nimeltä Raffaello(mummotunneli) Ehdimme tehdä töitä n10 vuotta yhdessä, voi pojat aika meidät kuitenkin erotti yhteisestä työstä mutta ei ystävyydestä. Tänäpäivänä Hanna on edelleen lähimpiä ystäviäni ja ihanan Urho poikani kummitäti. Edelleen meitä kuitenkin yhdistää hyvä ruoka, laadukkaat raaka-aineet( joita ovat mm. itse piimitut sienet syksyisillä sipoonkorven lenkeilämme) hyvä juoma ja unohtamatta laatu seuraa.

Outi & Janika

Tapasimme rakkaan ystävättäreni kanssa kielimatkalla kesällä 2014 kun lähdimme samalle kolmiviikkoiselle Amerikan road tripille. Alkumatka meni tietenkin kaikkien kanssa hiljalleen tutustuen, mutta aika pian kävi selväksi kun päädyimme samaan illalliskokkausryhmään, että nyt on vieressä semmoinen ihminen, jota voi kutsua sielunsiskoksi. Reissun aikana meistä tuli tiivis parivaljakko ja meidän ruokabravuuriksi valikoitui perinteinen perunamuusi, jauhelihakastike ja porkkanaraaste. Voi pojat se maistui aina hyvälle jenkkisafkan jälkeen. Näytä lisää

Matkan jälkeen pidimme tiivisti yhteyttä WhatsAppissa kun minä asun Rovaniemellä ja hän Tampereella. Ollaan vierailtu molempien luona useaan kertaan ja käyty seikkailemassa Roomassa asti. Mutta niin vaan omat elämät ovat heitelleet, mutta ystävyys on säilynyt nämä vuodet. Nyt emme ole pystyneet tapaamaan, kun kummallakin on omat menot ja työt, mutta aina tietää että toinen on siellä, puhelimen päässä jos tarvitsee kuulevaa korvaa tai olkapäätä mihin nojata taikka neuvoa hiusvärin valinnassa❤ Haluaisin yllättää ystäväni Janikan ja ylistää meidän taivalta ja muistella menneitä ihania muistoja, sekä luoda uusia.

Tuire & Taru

Ystävyytemme alkoi, kun tutustuttiin ex-vaimoni kautta. Ystävyytemme on pysynyt vahvana, vaikka välimatkaa meillä on aina ollu 200-300 km. Paras muisto on, kun olimme Harjavallassa karmarokissa ja vietimme siellä koko päivän kuunnellen hyvää musiikkia. Taru on tukenut mua aina tilanteessa kuin tilanteessa. Olen myös Tarun nuorimman lapsen kummitäti. Vaikka meillä on välillä aikoja, että nähdään vaan 1-2x vuodessa, niin ei se ole meidän ystävyyteen vaikuttanut millään tapaan. Ystäviä olemme olleet jo kohta 10 vuotta. Heti ensimmäisestä näkemisestä asti olemme olleet kuin sielunsiskot, toinen jo melkein tietää mitä toinen meinaa sanoa.

Jenni & Tuisku

Minulla on kaksi veljeä Henri ja Herman. Henri (Tuisku) on toinen veljeni, joka on aina ollut todella rakas minulle. Hän muutti avovaimonsa kanssa etelä Suomeen viime syksynä ja kaipaan häntä tällä hetkellä hyvin paljon. Näemme harvoin, mutta jutut jatkuvat aina siitä mihin jäivät. Häneen voin täydellisesti luottaa ja hän huolehtii aina minun lasteni hyvinvoinnista. Yhteinen lapsuus, kujeet, metkut ja leikit kulkevat aina mukana sydämessä. Monesti niitä yhdessä naurammekin ja kaiholla muistelemme. Kaipaan häntä todella paljon ja hänelle haluaisin todella kertoa, kuinka paljon hänestä välitän. Hän on rakas Karhuveljeni.

Ida & Janina

Meidän ystävyys alkoi kahdeksannella luokalla yläasteella, kun kouluumme asteli uskomattoman kaunis, salaperäinen ja hiljainen tyttö. Hän oli heti ensi jutustelulla sellainen tyyppi, jonka kanssa tiesin haluavani viettää enemmän aikaa. Hänen kanssaan oli helppo ja hyvä olla. Yhdessä juotiin ekat kännit, tapeltiin pojista ja vähän taidettiin niitä jakaakin jonka syystä välillä tapeltiin. Ammatit vei eri piireihin mutta löysimme toisemme taas reilu parikymppisinä, kun menin salille jumppaan jossa hän oli töissä. Hän oli silminnähden raskaana, ja itse olin ihan ekoilla viikoilla enkä ollut kertonut asiasta vielä kellekkään. Kun lähdin salilta sain viestin, jossa luki vain että ”oletko sinäkin raskaana, mulle jäi vaan sellanen fiilis.” Siitä lähtien me ollaan oltu taas paljon tekemisissä, sillä meidän esikoisilla on aika pieni ikäero. Janina kuitenkin meni ja sai lyhyellä ikäerolla kaksoset siihen päälle, ja minä myös toisen lapsen . Nyt viisitoista vuotta meidän esitapaamisesta hän on edelleen se salaperäinen kaunis nainen, jonka lapsen kummitäti saan olla, ja jolle voin soittaa ihan aina, mistä tahansa. Hän on ihminen jota näen aivan liian vähän, mutta kun me nähdään se tuntuu jo eiliseltä. Ruuhkavuodet tai ei, mutta hän on kultaa ja tietää sen. Toivottavasti.

Salla & Pauliina

Ystävyytemme alkoi 16 vuotta sitten ollessamme 5 - ja 6-vuotiaita, ja siitä saakka olemme olleet parhaita ystäviä. Olemme aina asuneet eri paikkakunnilla, mutta silti jakaneet elämämme pienet ja suuret asiat yhdessä. Ei ole asiaa, jota toinen ei toisesta tietäisi, ja elämä on helppoa, kun tietää että toinen on aina taustalla tukena. Osaamme yhdessä ottaa pienestä ilon irti, ja siksi yhdessä vietetty aika on aina täynnä iloa ja hauskuutta. Yksi yhdistävistä tekijöistämme on ehdottomasti ruoka, sillä kuulumiset vaihdetaan yleensä hyvän ruuan äärellä, ja arjessa jaamme toisillemme hyväksi koettuja reseptejä. Yllytämme toisiamme aina kokeilemaan jotain uutta!

Jukka & Jari

Ystävyys alkoi avustajahommissa Uneton 48 -elokuvafestivaalin kuvauksissa underground rave -kohtauksessa. Jarille laitoin viestiä ja hän ihmetteli, että kenen numero. Pyysin häntä HJK:n matsiin. Jari lähti ja innostui. Meitä yhdistää samat asiat ja sama musiikkimaku, eli trance. Rakkaita muistoja matkalta Budapestissa, jossa kävimme ekan kerran. Siellä ihastuimme paikkaan ja myös laavaulkokylpylään, joka oli niin mahtava kokemus, että olimme koko päivän siellä. Matka oli mahtava ja oli ihanaa olla yhdessä. Meillä on samanlaisia juttuja sekä matkoilla että Suomessa, eli olemme samanlaisia ihmisiä molemmat.

Jenny & Angeline

Olin työhaastattelussa ja kun pääsin sieltä pois, hän oli ensimmäinen henkilö kenet näin tällä työpaikalla (huomasin myös, että hänellä oli yhtä paljon meikkiä ja näyttävät ripset kuin itsellänikin). Mietin heti, että jos saan paikan me klikataan varmasti superhyvin. Sain paikan, ja siitä alkoi ihana ystävyys. Työskentelimme yhdessä, ollaan yhdessä vapaa-ajalla ja tanssitaan yhdessä. Parhaiten muistan ne illat, kun töistä on ollut aivan loppu ja ollaan päädytty viettämään tyttöjeniltaa hyvän ruuan kera! Kesäksi on suunniteltu 1000 näitä lisää! Olen erittäin onnekas, että voin kutsua tätä ihanaa ja oi niin samantyyppistä ihmistä parhaaksi ystäväkseni, jopa voisi sanoa siskoksi❤️

Nea & Marko

Lapsuudessani Isäni oli paljon töissä 7 päivää viikossa ja aamusta iltaan. Isällä oli harvoin vapaapäiviä ja aina kun oli hän kävi ostamassa tuoretta leipää, Oivariinia ja kunnon kinkkua. Se odotti aina kun koulusta tuli. Nämä hetket ovat lapsuuteni parhaimmistoa, ja nykyään hän toistaa saman kahden lapsenlapsensa kanssa.

Emilia & Jamila

Minun rakkain ja tärkein ystäväni on isosiskoni, Jamila. Siitä asti, kun synnyin, on siskoni ja minun välillä ollut rikkomaton side. Ikäeroa meillä on kuusi vuotta, minä 19 vuotta ja siskoni 25 vuotta, mutta se ei ole estänyt meitä koskaan tekemästä meitä mitään, olimme me sitten lapsia lumihangessa tai vanhempana hauskanpidossa. Kukaan muista ystävistäni ei ole pysynyt rinnallani kuten siskoni, eikä kukaan ole ymmärtänyt minua samalla tavalla kuin siskoni. Vaikka siskoni on kokenut kovia, ei hän silti koskaan ole jättänyt kuuntelematta minun pieniä huoliani. Hänen kanssaan ei ole tylsää hetkeä, eikä ole asiaa, josta huolimatta hän ei saisi minua piristymään. Saan kiittää isosiskoani siitä kuka minä olen tänä päivänä ja siitä, että olen saanut elää maailman parhaimman lapsuuden ja elämän niin upea ihminen rinnallani. Rakkaudella, Pikkusisko Emilia.

Mari & Heidi

Tavattiin 2010 syksyllä ekana koulupäivänä ja tajuttiin heti, että toisessa on sitä jotain ja että ajatukset kohtaa. Oltiin myös sattumalta saatu opiskelija-asunnot samasta taloyhtiöstä ja se myös lisäsi meidän yhdessäoloa. Kohta 10 v olen saanut elää seuranani tuo sister from another mother. Oma äitini on sitä mieltä että me jopa näytetään samalta. Heidi on mun suuri tuki ja turva, ollaan tuettu toisiamme näiden vuosien aikana vastoinkäymisten kohdalla ja yhdessä iloittu onnen hetkillä. Heidi on aina valmis tekemään kaikkea kivaa ja ollaan myös reissattu Suomessa ja ulkomailla mitä ikimuistoisemmilla matkoilla. Me myös ymmärretään toisiamme ihan vaan yhdestä katseesta, meidän kesken tunnetaan nimellä pulun katse :D ei ole myöskään päivää jolloin, ei jollain tavalla toiseen oltaisi yhteydessä. Haluaisin kiittää Heidiä näistä kaikista vuosista, kun ollaan oltu ystäviä, koska Heidi on💕

Roosa & Milla

Peruskoulun jälkeen ihan sattumalta haettiin molemmat Tampereella olevaan opistoon opiskelemaan. Päästiin molemmat sisään ja ensimmäisenä päivänä koulussa istuttiin heti vierekkäin koko päivä ja meijät oli etukäteen laitettu huonekavereiksi! Meillä synkkas heti ja ollaanki oltu aikalailla siitä asti parhaita kavereita🤩!

Anna & Laura

Tutustuin Lauraan yhteisen harrastuksen kautta Vaasan ylioppilasteatteri Rampissa vuonna 2006. Olen kotoisin Turun seudulta ja lähdin yksin opiskelemaan Vaasaan vuotta aikaisemmin. En oikein viihtynyt siellä aluksi ja harkitsin jo poismuuttoa, mutta Laura oli yksi niistä tyypeistä joiden ansiosta päätin jäädä Vaasaan. Tulimme heti älyttömän hyvin toimeen ja ei mennyt kauan, kun meistä tuli kämppiksiä. Tätä kämppistelyä jatkui koko opiskelujen ajan. Opiskelujen jälkeen muutin Helsinkiin ja Laura jäi Pohjanmaalle. Sen jälkeen olemme nähneet harvakseltaan ja välillä muistelen opiskeluaikoja ja kuinka hauskaa meillä oli silloin. Näytä lisää

Nykyään Laura asuu Helsingissä ja minä asun Turussa. Olen naimisissa ja minulla on yksi lapsi. En ole nähnyt Lauraa ainakaan kahteen vuoteen ja nyt alkaa olla jo ikävä! Jotenkin molempien arki on vienyt, niin että emme ole saaneet tapaamista järjestettyä. Meitä yhdistää sopivan musta huumori. Nauramme yleensä juuri niille asioille mille ei ehkä pitäisi nauraa. Tykkäämme hassutella ja möhkiä sohvalla kollareissa, mutta välillä vedämme ykköset päälle ja olemme tyylikkäimpiä naisia, mitä ravintolasta löytyy. Lauran kanssa tuli aina naurettua ihan vedet silmissä, mutta matalavireisimpinä päivinä häneltä sai myös juuri oikeanlaista ymmärrystä. Meillä oli tapana kokoontua aina olohuoneeseen kämppisten kesken porukalla katsomaan huonoja realitysarjoja ja syömään herkkuja. Olemme molemmat aikamoisia herkuttelijoita. Muistan villeimpänä kokeiluna mm. brie-juustoa perunalastujen päällä xD Haluaisin tarjota Lauralle tämän illallisen, jotta voisimme jälleen herkutella yhdessä ja että hän tietää olevansa tärkeä osa elämääni. Haluan myös kertoa, että olisi kiva nähdä useammin, vaikka ruuhkavuosien kiireet koittaisivatkin varastaa kaiken ajan.

Ida & Janina

Meiän ystävyys alkoi sillä, kun meidän silloiset poikaystävät oli Sodankylässä yhtäaikaa armeijassa! Juteltiin Facebookissa niitä näitä, sitten se vähän jäi se jutustelu, kun sain tyttäreni Janina kävi joka viikko kahvilla luonani, oli sellainen lämmin tunnelma aina Janinan kanssa, aina kuunneltiin toisiamme ja ymmärrettiin toisiamme, Janina on aina ymmärtänyt minua parhaiten ku kukaan muu, ei tuomitse yhtään mistään minua enkä minä Häntä. Lisäsin sitten Janinan tyttäreni kummitädiksi, kun tyttäreni oli 5kk ikäinen. Siitä alkoi pienen tytön ja kummitädin ikuinen ystävyys. Ovat niin ihania yhdessä ja rakkauden voi heidän välillään aistia kaukaa. Näytä lisää

Muutin tyttäreni kanssa Tampereelle marraskuussa 2018 ja parhain ystävä jäi Kemiin. Siitäkin huolimatta tässä edelleen ollaan eikä Välimatka erota. Kaipaan Janinaa joka päivä. Ja tiedän että kaipaa myös minua, hän on parhain ystävä tuki ja turva. Janinan kaltaisia ystäviä pitäisi olla kaikilla ! Hän On vaan niin rakas ❤️Syyskuussa Janina saa oman pienen vauvan ja en malta odottaa kun tuleva pienokainen on tuleva kummilapseni! En malta odottaa että saan nyt olla se joka On parhaan ystävän neuvonantajana vauva arjessa 🥰😍 Aikuisiälläkin voi löytää soulsisterin joka on kuin sisko. Meillä on myös ystävyystatuoinnit. Olemme olleet viitisen vuotta toisillemme se turvallinen parhain ystävä, joka ei riko lupauksia eikä valehtele eikä käännä selkää oli tilanne mikä tahansa. Janina, olet niin rakas minulle ❤️

Jonna & Emmi

"Tavattiin koulussa pyhätunturilla 2010. Meitä oli 4 tyttöä samassa kämpässä, jossa 3 makuuhuonetta. Emmille oli fine nukkua olkkarissa, Emmi joutui kestämään kaiken: jatkot, poikaystävät jne. ja silti jaksoi meitä. Ystävyys on jatkunut: Emmi on meidän esikoisen kummitäti ja asuu edelleen Pyhällä ja ottaa minut aina vastaan yhtä lämpimästi, jaksaa ja kuuntelee. Maailman paras ystävä, ansaitsee hyvää ruokaa ja tunnustusta!! ❤️"

Saara & Ruut

Tämä upea, rakas ystävä on ainut joka on kulkenut elämässä mukana ala-asteelta saakka. Vaikka elämä on vienyt meitä eri suuntiin, on hän pysynyt aina mukana sielun (vai sydämen) syövereissä. Niinä hetkinä kun nähdään, juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäi. Olemme toisaalta hyvin erilaisia luonteeltamme, elämäntavoilta ja intohimoilta, vaan joku sielujen sympatia pitää aina vaan yhtä. Koen, että opin itsestänikin uutta tämän ihanan, herkän taiteilijan kautta. Tänä talvena tämä rakas ihminen kävi läpi raskaampia aikoja. Haluaisin muistuttaa häntä, että kaikesta paskasta huolimatta meillä on yhä syytä jaksaa jatkaa taivallusta ♡

Teija & Tiia

Tutustuimme opiskellessamme 1990-luvun alussa Turussa silloisten poikaystäviemme, nykyisten aviomiestemme kautta. Meillä vaan heti synkkasi kaikilla neljällä ja ihana ystävyys on kestänyt pian 30 vuotta. Hyvä ruoka on aina tavatessamme olennainen osa yhdessäoloa. Erityisesti jokavuotiset yhteiset juhannukset on täynnä ihanaa kesäruokaa.

Laura & Anna

Olemme olleet Annan kanssa ystäviä 4-vuotiaasta saakka. Yhdessä on koettu niin elämän ilot sekä surut. Parhaita muistoja Annan kanssa on varmaankin reissu Ruisrockiin sekä Vanhojen tanssit, jotka tanssittiin parina.

Eeva & Anni

Olemme olleet ystäviä jo lähes 15 vuotta ja vaikka välillä elämä yrittää heitellä meitä eri teille, kuva edustaa sitä, että pysymme kuitenkin aina yhdessä välimatkasta huolimatta. Eikä välimatkat meitä kauaa ikinä erossa toisistamme pidä. Kaikki parhaimmat muistoni elämässä olemme me kokeneet yhdessä ja onneksi niitä on vielä paljon edessä ❤️

Cristina & Jenni

Ystävystyin Jenniin entisen puolisoni kautta v. 2012. Ensimmäisellä tapaamiskerralla ruoka oli aina hyvin läsnä ja taisimmekin herkutella silloin letuilla. Ystävyytemme syventyi kun aloimme odottamaan esikoisiamme samaa aikaan v. 2012 syksyllä ja mitäs muuta me mammat tehtiin kuin syötiin, jäätelöä ja fazerin sinistä. Pian esikoisten syntymän jälkeen muutimme Espoosta Tampereelle kesällä 2013, joten näkeminen harventui, mutta puhelumaratonit senkuin pidentyivät, ja ennätys on tainnut olla 3h. Olemme tukeneet etänä toisiamme niin äitiyden kuin myös parisuhteen kipukohdissa, itkeneet ja nauraneet yhdessä ja aina toisiamme kaivaten ja rakastaen. Jenni ei ole minulle vain ystävä hän sisko toisesta äidistä ja sielunkumppani. Vaikka näemme harvoin, jokainen tapaamiskertamme on täyttä kultaa. Elämässä en vaihtaisi hyvää ruokaa, enkä Jenniä mihinkään.

Laura & Nipsu

Kun menin kouluun, luokallemme tuli tyttö, jolla oli ihanat letit. Huomasin hänet heti ja ajattelin, että ”olisipa hän ystäväni.” Tytön nimi oli Nipsu ja hänestä tulikin heti ystäväni, joka pysyi rinnallani loppuelämäni. Tänä vuonna täytimme molemmat 50 vuotta. Nipsu lauloi synttäreilläni minulle Anna Puun Sinä olet minä -kappaleen, ilman säestystä, silmiin katsoen. Siinä hetkessä kiteytyi hienosti meidän ystävyytemme, joka iloksemme jatkuu aina vaan!

Camilla & Oona

Synnyimme vain kuukauden ikä erolla ja koska vanhempamme ovat lapsuuden ystäviä, tuli meistäkin unohtumattomat, lapsuuden ystävät. Pitkästä välimatkasta huolimatta (500 km), vietimme joka kesän toistemme luona nauttien Suomen kesästä. Muistan laiturilla catwalk-kävelyt, sekä yölliset Nintendon pelaamiset teltassa. Muistoja on vuosien varrella kertynyt monia, mutta yhä enemmän niitä saa tulla. Yhteisenä makunautintona muistelen mansikoiden syöntiä pellon laidalla kuumana kesäpäivänä. Lämmöllä muistelen kaikkia muistoja ja pidän itseäni etuoikeutettuna saadessani tutustua tuohon rakkaaseen, kultaisella sydämellä varustettuun ystävääni.

Jenna-Emilia & Marita

Ystävyytemme alkoi, kun lastemme isien kautta tutustuttiin. Aluksi ei oltu ystäviä mutta sitten lasten saannin ja varsinkin erojen jälkeen yhdistyttiin😍 Molemmilla meni aika huonosti ja mieli oli masentunut, oltiin toistemme tukena ja asuttiin toistemme kanssa aina kun lapset olivat iseillään. ❤️ Viime kesän lopulla marita alkoi seurustelemaan, ja uusioperhe elämä alkoi, ymmärrettävästi kavereille ei ole niin paljon aikaa. 😏Kaipaan todella paljon meidän yhteisiä illallisia, välillä ihan tehtiin ruokaa/leivottiin tai välillä ostettiin pakastepitsa ja maattiin sohvalla. Marita on mun parasystävä, vaikka nyt ollut vähän vaikeeta ja mulla yksinäistä ❤️

Tiina & Minna

Olemme itseasiassa siskoksia, mutta emme aina ole olleet ylimpiä ystäviä 😅 Teinivuosina tappelimme hirveästi mutta vanhemmiten olemme olleet tuki ja turva toisillemme ja parhaimmat ystävät. Olemme kuitenkin viimeiset 7 vuotta asuneet hyvin kaukana toisistaan, minä ulkomailla ja siskoni kotisuomessa. Vaikka nyt asummekin molemmat suomessa, emme silti pääse toisiamme usein näkemään sillä välissämme on yhä tuhat kilometriä. Parhaimmat muistot meillä on ihan varmasti kotoa, äidin keittiöstä sekä lomamatkoilla mitä ihanimmista ravintoloista! Syöminen onkin meidän lempipuuhaa ☺️

Johanna & Noora

Ollaan tutustuttu 6-7 vuotiaina iltapäiväkerhossa. Aluksi ei tykätty toisistamme mutta nopeasti meistä tuli parhaita ystäviä. Ala ja yläasteen teinittelyt koettu yhdessä niin hyvät ja pahat. Aina pidetty toistemme puolia vaikka jossain vaiheessa teini-iässä kasvettii vähä erilleen kun itse olin hippityttö ja Noora ihan rokkari. Amiksen ja lukion jälkee jengi alko ihmettelee, miten ollaan niin hyviä ystäviä vaik ollaan aivan erilaisia. Mutta ollaan kasvettu lapsesta asti yhessä niin ei me sitä ite ajatella että ollaan ihan erilaisia. Aikuisiällä ollaan oltu toistemme tukena erot, muutot, työjutut, pitkät matkustamiset, kaikki. Nyt Noora on saanut unelmansa oman kampaamon auki ja olen hänestä älyttömän ylpeä. Ollaan yhteydessä oikeastaan joka päivä kun molemmat taas asuu yksin. Ollaan tehty hullujakin juttuja yhdessä mut nyt tää ois taas ihana tapa yllättää Norppis.

Emmi & Jasmin

"Meidän yhteinen taival on alkanu esikoulusta, heti sieltä alusta. Muistan, että leimauduimme toisiimme vahvasti heti ja meillä oli todella mielikuvitukselliset leikit, niin pieninä kuin vähän isompinakin! Olemme aina täydentäneet toisiamme. Tämän noin 16 vuoden ystävyyden aikana olemme kokeneet yhdessä jos vaikka ja mitä. ala- ja ylämäkiä. Parasta ystävyydessämme on aina ollut se, että vaikka kuinka elämä koettelisi tai olisi niin korkealla onnen kukkuloilla, niin voi luottaa siihen, että toinen on siinä rinnalla. Tukena ja järkkymättä. Yhteiset makumuistomme menevät varmaan eniten kesään: mansikoihin, kirsikoihin, suklaaseen ja kuohariin. Extempore piknikeihin ja pitkiin jutusteluhetkiin, joissa aiheet ovat kaikkea maan ja taivaan väliltä. Rakastan parasta ystävääni Jasua ja jakaisin tämänkin kokemuksen hänen kanssaan erittäin mielelläni!"

Jasmin & Emmi

Minun ja Emmin ystävyys alkoi 16 -vuotta sitten kun hyppäsimme samaan koulukyytiin jolla kuljimme esikouluun. Siitä se sitten lähti, keltaisilla lapasilla iloisesti huiskutti minulle punatukkainen tyttö, jolta kysyin tietenkin heti koulun jälkeen, että voikko nää alakaa. Ja Emmi vastas heti että mennäänkö meille vai teille. Ja siinä on mun maailman paras ystävä. Mun sielunsiskoni. Nainen jonka kanssa voin jakaa ihan kaikki asiat. Ylämäet ja alamäet. Pelot ja rohkaisut. Nauraa mahan kipeäksi ja itkeä silmät päästä. Ja muistojahan tältä matkalta riittää. Näytä lisää

Paras makumuisto taitaa mennä sinne lapsuuteen eskari-ikään kun tehtiin ruisleivät reppuun, vähän Oivariinia päälle ja mentiin Vihiluodon rantaan retkelle meidän lempipuuhun. Ruisleivän päälle Oivariinia, juustoa ja vähän grillimaustetta, ristimme salareseptiksi, joka on käytössä tänä päivänäkin. Toinen mieleen nouseva kultainen muisto on noin vuoden takaa. Minä jouduin syöpätutkimuksiin, jotka tietenkin jännittivät todella paljon. Emmi vain tuumasi, että kyllä me Jasu selvitään. Jos sulta lähtee hiukset niin leikkaan myös sitten kaljun. Tutkimuksissa onnekseni kaikki oli hyvin. Tiedän kuitenkin, että tuollainen ystävä rinnallani, minulla ei olisi ollut mitään hätää. Eikä tule koskaan olemaankaan. Hän on maailman paras ystäväni.💛

Iida & Taika

Ystävyytemme alkoi yllättäen. Olin aina katsonut Taikaa ihaillen ja ajattelin, että hän ei koskaan haluaisi olla ystäväni. Sitten yksi ilta olin katsomassa tanssiesitystä jota myös Taika oli katsomassa ja rupesimme juttelemaan perus small talkia. Loppujen lopuksi kun esitys oli ohi tajusimme, että asumme samassa kaupunginosassa ja kotimatkamme on sama. Lähdimme siis kävelemään kylmenevässä syysillassa kotiin. Huomasimme, että meillä on ihmeellisen paljon yhteistä ja juttu luisti niin, että jäimme asuntoni pihalle juttelemaan tunneiksi, niin että molempien varpaat oli ihan jäässä. Sen jälkeen olemme olleet erottamattomat ja Taika on rakkain ja tärkein ystäväni. Haluaisin Viettää hänen kanssaan yhden ihanan illan hyvän ruoan ja juoman parissa ennen kun hän muuttaa Helsinkiin ja ystävyytemme muuttuu kaukosuhteeksi.

Anette & Heidi

"Olemme olleet ystäviä pienestä saakka, me olemme sukua. Se oli meille pelkkää plussaa koska saattoi kesälomallakin mennä helposti kaks viikkoa yhdessä oltiin aina toisillamme yötä, nykyään emme ole ihan niin usein, kun ollaan kuitenkin molemmat jo isoja tyttöjä. Nykyään harrastamme eläimiä yhdessä ja paljon muuta. Makumuistoina on jäiset vadelmat ja jauhelihakastike 😍"

Janina & Yasmin

"Meidän tarinamme alkoi vähän vahingossa. Yasmin tuli valmentamani joukkueen baletinopettajaksi. Olimme kumpikin tienneet toisemme voimistelupiireistä jo usean vuoden, muttemme olleet missään tekemisissä. Noin vuoden tutustumisen jälkeen päätimme lähteä viettämään iltaa ulos. Tämän illan jälkeen tiesin, että minulla ja Yasminilla on hyvin paljon yhteistä ja tulemme viettämään varmasti useita iltoja yhdessä vielä." Näytä lisää

Tämän jälkeen Yasminista on tullut minun paras ystävä (kai aikuisillakin voi olla parhaita ystäviä) ja aivan mielettömän tärkeä henkilö elämässäni. Hän iloitsi kanssasi häähumustani, ja järjesti häihini aivan mielettömät yllätysesitykset. Lisäksi hän järjesti minulle toiset polttarit ensimmäisten lisäksi huikealla voimisteluporukalla. Muutin 200 kilometrin päästä hänestä, mutta ystävyytemme vain vahvistui, kun olimme tekemisissä puhelimitse päivittäin. Pari vuotta häiden jälkeen tajusin lopullisesti miten tärkeä ja ihana ihminen Yasmin on. Minulle tuli avioero ja Yasmin on kuunnellut murheita ja vuodatuksiani varmasti tuhansia tunteja puhelimen välityksellä ja lohduttanut minua aina, oli hänellä itsellään mikä tahansa tilanne päällä. Tällä hetkellä hän on ainut ihminen, jonka kanssa voin jakaa elämästäni aivan kaiken ja tiedän tunteen olevan molemminpuolinen. Useat yhteiset illanvietot, voimisteluleirit, erilaiset matkat ja ihan tavalliset koti-illat ovat vahvistaneet entisestään meidän ystävyyttä. Olemme nauraneet, itkeneet, surreet, iloinneet ja tanssineet yhdessä tuhansia tunteja. Haluaisin kiittää Yasminin jollain tavalla, hän on maailman paras ystävä ja aina valmiina auttamaan. En olisi uskonut, että aikuisiällä voi löytää elämäänsä tällaisen uuden ihmisen.

Maiju & Mari

"Mari ja mä tavattiin ekan kerran lastenleirillä ja sieltä se ystävyys syttyi. Yläasteella päästiin samalle luokalle ja alettiin kasvaa kohti aikuisuutta yökyläillen, yhdessä shoppaillen ja koulussa koheltaen. Mari oli tosi iso tuki ja turva,kun mun äiti kuoli, kun oltiin 16 vuotiaita. Mari tuli mopollaan toiselta kylältä ja mä toiselta, siinä me istuttiin mopojen päällä vaan hiljaa. Mutta se oli tosi iso juttu, en ollut yksin suruni kanssa. Meidän ystävyys kantoi läpi nuoruuden, vaikka Mari vaihtokin lukion ekan vuoden jälkeen ammattikouluun, meidän ystävyys ei lakannut." Näytä lisää

"Kun lähdin opiskelemaan kauas me pidettiin yhteyttä, käytiin kylässä ja syömässä vähän väliä. Meidän ystävyydessä on aina tilaa hyvälle ruualle ja jälkiruualle! Nyt aikuisena ollaan ääniviestien päässä toisistamme ja Mari on mun poikani ihana kummitäti ja toimii mullekin tukena ja turvana vanhemmuuden tiellä. Marille voi aina laittaa viestiä ja kertoa ihan sika outojakin ajatuksia. Mari on ja pysyy ystävänä tuli mitä tuli! Mari tekee uskomatonta työtä lasten ja nuorten parissa ja jaetaankin usein myös työjuttuja keskenämme kun samalla alalla ollaan. Marille tulee liian harvoin vieläkin sanottua se tärkein: olet rakas ja tärkeä ystävä! Se pitäisi muistaa kertoa joka päivä!"

Elisa & Nina

Meidän ystävyys alkoi vasta hetken aikaa sitten, syksyllä 2018. Mutta sitäkin vahvempi ystävyys syntyi näin vähässä ajassa. Olin aina luullut omistavani ystäviä mutta nyt Ninan tavattua tiedän vasta mitä ystävyys on. Hän on ollut minulle tuki ja turva, pylväs joka ei horju kun minä yritän kaatua. Vähässä ajassa olemme nauraneet vatsat kipeäksi ja löytäneet olemattomat vatsalihakset jostain naurun avulla, olemme itkeneet niin että kyynel kanavat pursuavat kuin keväällä tulviva joki. Olemme kuunnelleet toisia, kun molemmilla hankala elämäntilanne menossa. Tykkäämme käydä ulkona syömässä, ajelemassa autolla ympäri maakuntia, nauru raikaa kun olemme yhdessä. Haluaisin kiittää häntä siitä, että hän tuli elämääni kuin salama kirkkaalta taivaalta ja tiedän, että hän siinä pysyy. Nyt tiedän mitä ystävä oikeasti tarkoittaa. ❤️

Jaana & Hanna

Ensimmäisen kerran tapasimme ystäväni Hannan kanssa lasten kesäleirillä Vinnurvassa. Hanna ei muista tätä, mutta minulla on ystäväkirja noilta ajoilta, mihin hän on raapustanut tietonsa. Hanna kirjasi harrastuksiinsa mm. trampoliinilla pomppimisen. Myöhemmin polkumme kohtasivat uudelleen yläkoulun rinnakkaisluokilla, jolloin liikunnassa ja käsityössä oli yhteiset oppitunnit. Lukioon mentäessä olimme jo paita ja peppu. Yliopisto-opintoihin siirryttyämme välimatka on vain kasvanut Rovaniemi - Helsinki pisteeseen saakka ja nykyään näemme toisiamme vain muutaman kerran vuodessa. Jälleennäkeminen on kuitenkin aina yhtä saumatonta ja helppoa, toinen tietää sinut läpikotaisin, eikä tarvitse muuta kuin yksinkertaisesti olla. Toinen tuo taas mieleen, kuka sitä itse oikeastaan onkaan. Meitä yhdistää seikkailunjanoisuus, tanssiminen, valokuvaus ja uusien ihmisten kohtaamisen kaipuu. Yhteisiä makumuistoja löytyy aina teinivuosien limudiskojen jälkeisistä yöllisistä pakastepitsoista Napolin pizzerioihin. Hanna, olet tärkeä!

Miia & Tytti

Ystävyys alkoi yläasteella jostain valinnaisen aineen tunnista. Vähitellen alettiin viettää enemmän aikaa ja lukiossa oltiin jo parhaita kavereita. Lukion jälkeen itse muutin 200km päähän ja yhteydenpito on jäänyt vähemmälle. Aina kun menee käymään kotiseudulla tulee käytyä Tytin luona. Erinäisiä asioita on vuosien vartella tullut läpi käytyä omissa elämissä ja niistä on aina halunnut toiselle kertoa. Molemmilla on omat perheet ja aika on rajallista, pitäisi järjestää aikaa kunnolla niin kerkeisi kunnolla rupatella. Liian harvoin päästään näkemään, mutta silloin kun nähdään niin tuntuu että oltaisiin juuri eilen nähty.

Eve & Virpi

"Mitä vanhemmaksi tulee, sitä harvinaisempaa tuntuu olevan todellisten ystävien löytäminen. Sellaisten ystävien, joista muodostuu niin tärkeä osa elämää, että sitä on sanoin vaikea kuvailla. Yhtäkkiä huomaa, miten tärkeäksi osaksi jokapäiväistä elämääsi joku toinen on voinut muodostua. 2016 syksyllä sain kokea todellisen ystävystymisenihmeen." Näytä lisää

Aloitimme uudet opinnot samalla vuosikurssilla. Olin jo valmiiksi valmistellut itseäni siihen, ettei todellista sielunystävää tästä porukasta löytyisi. Täysin toisin kuitenkin kävi. Jostakin Virpi vain käveli viereeni, ja kysyi ” istutaanko vierekkäin?”. Katsoin Virpin ja vastasin kyllä. Siitä lähtien olemme istuneet, nauraneet, syöneet kiloittain jäätelöä, jakaneet surut, ilot sekä pettymykset ja vaikeudet aina vierekkäin. Meitä yhdistää vahvasti rakkaus ja intohimo ruokaan ja sen alkuperään sekä raaka-aineisiin, samanlainen hullunkurisuus ja hassujen vahinkojen sattuminen elämässä, yhtenevät elämäntilanteet, kollegallisuus, intohimo marjojen keräämiseen, rakkaus liikkumiseen; kummankaan mielestä mikään matka ei ole liian pitkä taitettavaksi kävellen. Rakkaimmat makumuistot Virpin kanssa meillä liittyvät varmasti gelatolla herkutteluun, kun muut asiakkaat tilaavat normaalin kipponsa, me tilaamme molemmat omat kotipakkaukset ja lusikat. Sen jälkeen usein vielä jaetaan yhdessä toinen kotipakkaus, ja ehkä vähän podetaan huonovointisuutta. Lisäksi merkittäviä muistoja ruoan parista ovat ne hetket, kun toinen on niin väsynyt, ettei edes kokkaamisesta synny mitään järkevää. Silloin toinen on ottanut veitset ja pannut haltuunsa, valmistanut lounaan opinnäytetyön kirjoittamisen lomassa, ja miten se lounas voikaan toisen tekemänä maistua niin paljon paremmalta. Virpin kanssa kaikki tuntuu paremmalta ja saavutettavalta, yhdessä meistä tulee aina loistava tiimi. Elämä ilman Virpiä tuntuisi kuin kesältä ilman mansikoita, eli ihan todella tylsältä.